Tältä sivulta löydät Friulisiilien kuvia ja blogitekstejä ulkomaanprojektista. Friulisiilit olivat Italiassa 27.12.2019-3.1.2020 ja matkan teemana oli historia ja ruoka.
Projektin päätössanat
Sovimme jo paluulennolla, että tapaamme vielä helmikuun puolessa välissä projektin päätöskokouksen merkeissä. Tänään sitten viimein kokoonnuimme Jennin luo tekemään pastaa, katsomaan dokumenttia ja päättämään projektia.
Suunnitelmissa oli kokoontua Jennin luokse klo 14 aikaan, mutta klassiseen tapaan muut partiopestit myöhästyttivät aloitusaikaa. Markka oli meistä ainoa, joka oli aikataulussa ja selvitti itsensä läpi Olarin Prisman ruuhkaisen lauantai-iltapäivän. Viimein noin kello 15 aloitimme katsomaan Pompejista kertovaa dokumenttisarjaa, jonka eräs lippukuntalaisemme oli meille vinkannut. Ensimmäisen jakson jälkeen teimme itse tuorepastaa Jannen pastakoneella. Rullailimme pastataikinaa pareittain koneen läpi ja laitoimme valmistuneet spagetit ja tagliatellet roikkumaan hetkeksi henkareille ennen kattilaan päätymistä. Reissussa söimme huonolaatuista carbonarapastaa ravintolassa ja tämän takia halusimme tehdä omaa parempaa carbonaraa. Toiseksi kokeiltavaksi pastaksi valikoitui italialaisten partiolaisten seurassa tutuksi tullut tomaattikastikepohjainen makkarapasta. Jälkiruuaksi nautimme turvallista, maukasta kotimaista vegaanijäätelöä. Pastasta nostimme erityisiksi huomioiksi sen suussasulavan pehmeyden, sekä sen tekemisen helppouden ja hauskuuden. Totesimme yhteen ääneen, että itsetekemämme pasta oli jopa parempaa kuin Italiassa maistelemamme.
Illtapäivän aikana katsotut dokumentit olivat mielestämme hieman ylidramatisoituja ja itseään toistavia. Niiden brittiläinen esiintymistyyli huvitti meitä. Päivän aikana katsoimme myös lyhyen videon liittyen ruuan ilmastovaikutuksiin, mikä herätti meissä keskustelua.
Tämä on viimeinen postauksemme projektin tekemisestä, sillä projekti on tämän illan rupeaman jälkeen ohitse. Voimme ylpeinä taputtaa itseämme selkään siitä, että saimme projektin tehdyksi ja teimme sen mielestämme hyvin. Projekti vaati meiltä paljon, sillä sen eteen teimme useamman pitkän suunnittelukokouksen sekä monta tuntia varainhankintaa, kattaen sillä puolet projektin kuluista. Tyytyväisiksi meidät saa myös se, että vaikka jokaisella meistä on isot pestit lippukunnassa kykenimme tekemään myös ikäkauden omaa ohjelmaa niiden rinnalla.
Projektin jälkeen heräsimme ajattelemaan myös HC-partiolaisissakin käytyä keskustelua vaeltajaikäkauden pituudesta. Jääkö monella projekti tekemättä sen takia, että vuodet loppuvat kesten? Meille tuli välillä tunne, että olisimme halunneet panostaa projektiin enemmän, mutta aika ja resurssit eivät riittäneet sillä kaikkien pestit vaativat jo muutenkin paljon.
Teemavalintamme oli erityisen onnistunut, sillä saimme tuotua sen esiin erinomaisesti. Ennen matkaa teimme yhdessä pizzaa, jotta tiedämme mitä odottaa italialaiselta keittiöltä. Jokainen vierailemamme kohde tuki teemaa ja matkan jälkeen kokoonnuimme tänään pastalautasien äärelle pohtimaan projektin eri vaiheita.
Erityisenä ylpeydenaiheena haluamme nostaa esiin tekemämme viestinnän. Kirjoitimme jokaiselta päivältä yhden blogipostauksen, julkaisimme useita Instagram-storeja ja -julkaisuja (jotka on tallennettu @Friulisiilit!). Saimme tästä myös matkan aikana palautetta, että viestintä oli runsasasta ja laadukasta. Saimmepahan myös yhteisen lomakuva-arkiston lippukunnan Flickriin! Sitten vain kohti uusia seikkailuja!
3.1 – Kotiinpaluu
Aamulla heräsimme aikaisin ja sanoimme hyvästit Napolille. Keräsimme hiljaa tavarat kasaan yrittäen olla herättämättä huonekavereita ja lähdimme matkaan. Menimme metrolla juna-asemalle. Junassa söimme aamupalaksi kuivia pahvisen makuisia croisantteja ja hedelmiä, ja ihailimme vielä upeita maisemia aamuauringon paisteessa. Pian olimmekin jo Roomassa. Olimme ajatelleet mennä junalla rautatieasemalta lentokentälle, mutta juna maksoi yhdeltä henkilöltä niin paljon, että laskimme taksin tulevan lähes samanhintaiseksi kentälle liikkumiseen. Siispä otimme taksin, joka oli hyvä valinta, sillä keskustassa näimme vielä monia jo tuttuja nähtävyyksiä.
Lentokentällä meitä hieman jännitti onko yhteinen ruumalaukkumme liian painava. Emme löytäneet vaakaa, joten lähdimme jonoon jännityksellä. Laukkumme oli tarpeeksi kevyt ja pääsimme läpi. Seuraavana oli turvatarkastus. Turvatarkastuksessa Jenni, Janne ja Markka jonottivat eri jonossa kuin Jalmari. Yllätyksenä kolmikolle tuli, että kengät täytyi ottaa pois. Viittasiko henkilökunta ensimmäisen hieman pidempiin kenkiin, sitä emme tiedä. Lopputuloksena kaikki kolme ottivat kenkänsä pois ja laittoivat ne läpivalaisuun.
Rooman lentokentällä päätimme mennä syömään. Valinnaksi muodostui Mcdonald’s, mutta löysimme sen “kielletyltä alueelta”. Päädyimme hieman kalliimpaan, mutta hyvään, hampurilaiseen. Syötyämme siirryimme portille odottamaan lentoa Osloon. Portilla odotimme ja odotimme kun lentomme oli myöhässä. Janne halusi jälleen suomalaisena mennä jonottamaan lentokoneeseen pääsyä. Me muut emme olleen samaa mieltä, joten jäimme ei-niin-mukaville penkeille istumaan. Lentokoneessa olimme kaikki sen verran väsyneitä, että päätimme nukkua suurimman osan ajasta.
Oslon kentälle laskeuduimme iltapäivällä. Lento sujui hyvin ja suurimman osan siitä ajasta nukuimme. Oslossa meillä oli muutama tunti vaihtoaikaa. Lounaasta oli kulunut jo aikaa ja mietimme ruoan ostamista, mutta nopean kiertelyn jälkeen huomasimme Oslon lentokenttähintojen olevan aivan liian tyyriitä, ja päätimme olla ostamatta mitään. Lopulta pääsimme jälleen myöhässä olleelle lennolle kohti kotia. Viimeinen lento kesti enää onneksi puolisentoistatuntia.
Suomen lentokentällä meitä odotti isitaksi ja pääsimme kaikki koteihimme turvallisesti. Olemme hyvin iloisia ja kiitollisia matkastamme, mutta mikään ei voita omaa kotia.
2.1. Päivä Napolissa
Aamumme alkoi kello 7 Jannen herätyskellon pirtsakalla piipityksellä, jonka johdosta pomppamimme ripeästi ylös Hostellimme yläsängyistä (markka alasängystä) ja aloitimme aamutoimet. Emme olleet edellisenä iltana saaneet liikkeiden kiinni olon vuoksi ostettua aamupalaa, joten jakauduimme Hostellista päästyämme kahteen pariin, joista toinen lähti ostamaan aamupalaa evääksi metroon ja toinen selivittämään metrolippujen ostoa. Tämän jälkeen matkamme kohti Ercolenon aluetta ja Vesuviukselle kulkevan bussin lähtöpaikkaa saattoi alkaa. Nousimme metroon maailman kauneimmaksi metroasemaksi valitulta Todelon asemalta, josta matkustimme Napolin keskusrautatieasemalla junaan vaihtaen bussimme lähtöpisteelle. Täältä ostimme yhteensä jokaisen henkilön osalta 20€ maksaneet bussiliput ja sisäänpääsyoikeuden Vesuviuksen luontoaluueelle, jonka jälkeen nousimme muiden turistien kanssa bussiin ja matkamme vuoren rinnettä ylös luikertelevaa serpenttiinitietä pitkin saattoi alkaa. Jo ennen huipulle saapumista saimme nauttia erittäin hienoista merinäköaloista ja kuskimme persoonallisesta ajotyylistä. Kuskimme jätti meidät noin 20 min kävelymatkan päähän huipusta ja meille kerrottiin että meillä olisi noin 1,5 tuntia aikaa kiivetä ylös, nauttia näkymistä kraateriin ja merelle sekä palata takaisin. Vuorelle kiivettyämme otimme kuvia, ostimme lippukunnalle tuliaisen ja Jalmari löysi postilaatikon, johon pystyi jättämään aiemmin kirjoittamansa postikortit. Matka alas vuorelta sujui yhtä leppoisasti kuin ylös nousukin.
Kun olimme palanneet takaisin Ercalenon keskustaan huomasimme jo nälkämme olevan sen verran suuri, että päätimme suunnata ruokailemaan läheiseen pitseriaan. Samalla pystyimme jatkamaa tutustumista pitsojen maailmaan syventyen myös napolin lähialueen pitsakulttuuriin. Pitseriasta tilasimme yhdessä neljä eri pitsaa, joista kaikista söimme neljäsosan saaden näin mahdollisimman laajan ymmärryksen paikan tarjonnasta. Tilaamamme pitsat olivat Margherita, Marinara, pepperino sekä erikoisempi makkara ja broccolini täytteinen pitsa. Tässä pitseriassa meitä pitsoihin tutustumisen lisäksi miellytti mukava tarjoilija, jonka oletimme myös omistavan paikan.
Lounaan jälkeer keräsimme energiaa hetken aikaa ravintolalla, jonka jälkeen lähdimme kävelemään Vesuviuksen alleen jättämiä Herclenemion nimisiä raunioita kohti. Kävelymatka kesti noin 15 minuuttia. Ulkomaanprojektimme toisena teemana on Italian historia, minkä vuoksi olemme perehtyneet matkamme aikana paljon antiikin Rooman historiaan ja muutenkin paikalliseen historiaan. Koska aiempi perehtymisemme historiaan oli jo niin kattavaa ja iltapäivä väsymys painoi jo hieman päälle harkitsimme raunioiden yli kulkevan sillan kohdalla, että tarkkailisimme raunioita sieltä käsin. Paikan päällä totesimme kuitenkin lippujen olevan niin halvat, että päätimme mennä tutkimaan raunioita porukalla. Hinta oli EU:n kansalaisille, jotka olivat iältään 18-25, vain kaksi euroa! Kiitos jälleen EU! Lipputiskillä oli myös valloittava maskotti – valkoruskea kissa! Osalla meistä oli vaikea siirtyä tutkimaan raunioita, sillä tiskikissan rapsuttelu kuulosti paljon viehättävämmältä ajanvietteeltä, kuin puolimätien kivikasojen ihailu (Varoitus lukijalle; puolimätä kivikasa on vain Jannen huumoria Colosseum-vierailun jälkeen, no hardfeelings) Lippujen lisäksi päätimme ostaa äänioppaan, jotta voisimme kuunnella faktoja raunioiden historiasta. Tällöin ymmärryksemme alueesta voisi olla parempi. Koska käytössämme oli vain yksi ääniopas päätimme hyödytään sitä niin, että yksi meistä kuuntelisi tietoa kohteen yksityiskohdista ja kertoisi niitä muille sitä mukaa kuin etenimme. Kotimaastamme meille oli vinkattu yle areenasta löytyvää dokunmettia, joka kertoi pompeijin historiasta. Päätimme, että pidämme Suomeen päästyämme dokumnetti illan tämän filmin äärellä.
Herculaneum jäi taaksemme, ja päätimme lähteä takaisin hostellille lepäämään. Katsoimme sopivan junan, jonka piti tulla hetken kuluttua. Juna-asemalla meidän ohi meni kaksi harjoituksessa olevaa kuskia ajaen omia juniaan. Näiden junien ohittaessa meidät luulimme aluksi niiden olevan meidän juniamme, mutta jouduimme pettymään. Lipulta meidänkin junamme saapui noin 15 minuuttia myöhässä. Tässä välissä asemalle oli kerääntynyt pari muutakin turistia, joten tungosta oli. Pääsimme perille takaisin hostelliin yhdessä kasassa ja kääriydyimme pienisti omiin sänkyihimme. Hetken levon jälkeen saimme koneet esille ja aloitimme paperipartion turistiseikkailun vastapainoksi. Päivän paperipartiopöhinähetki (ihana juuri keksitty sanahirviö <3) piti sisällään kuksan käyttöoikeuksien päivittämistä, hallituksen toiminnan suunnittelua sekä yleistä pöhinää. Tässä ohessa osa porukastamme pystyi myös rauhoittumaan oman musiikkinsa avulla.
Lepäilyhetken jälkeen lähdimme uusin voimin etsimään vanhankaupungin keskustasta viimeisen illan ruokapaikkaa. Nälkämme oli taas tässä kohtaa sen verran suuri, että emme pystyneet keskittymään ruokapaikkamme valintaan kuitenkaan erityisellä antaumuksella, vaan päädyimme suhteellisen lyhyen harkinnan jälkeen Via dei tribunalilla törmäämäämme ensimmäiseen ravintolaan, josta sai pitsan lisäksi muutakin ruokaa. Hieman jo pitsaan kyllästyneenä osa vartiostamme päätti tilata pastaa tai pihviä. Valitettavasti nämä annokset osoittautuivat pettymyksiksi ja ainoa paikan kelvollinen ruoka oli perinteinen Marghareta pitsa. Tästä opimme, että mitä paikallisempaa ruokaa tilaa, sitä laadukkaampaa se on.
Ruokailun jälkeen jakauduimme kahteen pariin, joista toinen lähti hakemaan seuraavalle aamulla aamupalaa ja toinen iltapalaksi Italian reissun viimeistä Margahritapitsaa iltapalaksi. Pitsan metsästysreissu osoittautui yllättävän haastavaksi, mutta lopulta vastaan tuli ehkä koko reissu idyllisin ja autenttisin pitseria. Tästä paikasta oli hyvä tilata take-away pitsa ja katsella, kun hieman pyöreämahainen italialais herra pyöritteli pitsapohjia taidokkaasti ja hänen nuoret oppipoikansa heittivät näitä suurilla pitsalapioilla aitoon puulämmitteiseen pitsauuniin
1.1. Uusi vuosi ja siirtymä Napoliin
Aloitimme aamumme uudenvuoden kunniaksi myöhäisemmällä herätyksellä, vasta kello 8. Nouseminen oli herätyksestä huolimatta hidasta, joten muut jäivät pakkaamaan Jannen mennessä laittamaan aamupalaa. Aamupalan jälkeen aloitimme tehokkaan siivoamisen, koska huomasimme että Andrea tulee hakemaan avaimet ihan pian.
Kohta jo jätimmekin Roma60 taaksemme ja siirryimme pysäkille odottamaan bussia kohti keskustaa. Hetken odotettuamme, huomasimme kuitenkin auton pysähtyvän kohdallamme ja Andrean nousevan ottamaan meidät kyytiin. Hän vei meidät metrolle, jossa hyvästelimme hänet ja siirryimme metroon. Metrolla matkasimme Terminin asemalle. Terminissä jakauduimme Jannen ja Jalpin lähtiessä hakemaan vielä viimeistä roomalaista pizzaa ja etsimään postia ja Jennin ja Markan etsiessä meille tilaa asemalta junaa odottaen.
Pizzareissulla löysimme äkkiä sopivan näköisen pizzerian ja yllätykseksemme kohtasimme jälleen partiolaisen. Pizzeriassa työskennellyt mies tunnisti meidät partiolaisiksi ja kertoi itse olleensa Bangladeshissa partiossa 5 vuotta ja nyt ollut myös Italiassa. Pienen keskustelun jälkeen palasimme Terminiin ja maistelimme vielä viimeisen Roomalaisen pizzan. Sitten olikin jo aika siirtyä junaan ja jättämään Rooma kauas taakse kääntäessämme nokan kohti Napolia!
Junamme saavutti Napolin lämmön noin 11.30, josta lähdimme etsimään metropysäkkiä päästäksemme Napolista varattuun hostelliin. Huomasimme lippujonojen olevan pitkiä ja väkeä olevan paljon, joten päätimme mennä kysymään vartijan näköisiltä miehiltä neuvoa. Pienen elehdinnän, kartan sohimisen ja keskustelun jälkeen meidät neuvottiin suurinpiirtein oikeaan suuntaan. Bongattuamme oikean laiturille laskeutumispaikan, kirosimme pitkät lippujonot joita täälläkin näkyi. Yhtäkkiä huomasimme vartijan ohjaavan ihmisiä lippuporttien ohitse. Myös lippupusteen jono siirtyi villintyneen biisonilauman tavoin kohti laitureita. Hetken pällisteltyämme tilannetta, ohjasi vartija meidätkin portin ohi. Muiden ihmisten tavoin rupesimme kiirehtimään kohti metrojunaa ja ehdimmekin siihen liki viime hetkillä. Kysyimme paikallisilta syytä kiireeseen, ja meille selvisikin sen olevan päivän viimeinen metro. Selvästi siis uudenvuodenpäivä vaikutti myös julkiseen liikenteeseen.
Metrolla hurautimme äkkiä Toledon asemalle todeten liki kaiken olevan kiinni. Onneksi hostellimme oli lähellä, joten pääsimme sen suojaan lepuuttamaan väsyneitä jalkojamme. Lyhyen majoittautumisen jälkeen, jätimme Markan lepäämään sänkyyn ja lähdimme etsimään lounasta. Kuljimme ahtaita katuja, joilla ihmisvilinää ja liikennettä riitti. Pyörittyämme lounaspaikkojen ympärillä, päädyimme pieneen syrjäiseen hieman nuhjuisenkin oloiseen pizzeriaan, jossa pirteä italiaanotäti meidät vastaanotti ja istutti syömään. Päätimme tilata 3 erilaista pizzaa ja jakaa ne. Kun pizzat viimein saapuivat, huomasimme heti selvän eron napolilaisen ja roomalaisen pizzan välillä. Napolilainen oli kuohkeaa, venyvää, hivenen taikinaista ja jokseenkin lettumaista, kun taas roomalainen oli rapeaa, reunatonta ja epämuodokkaampaa. Ruokailtuamme, päätimme vielä tilata yhden pizzan Markalle hostelliin maisteltavaksi.
Saavuttuamme hotelliin, aikataulutimme tarkasti hostellilla vietetyn lepohetken tasan 27 minuuttia pitkäksi jotta ennättäisimme ulos vielä ennen pimeää. Jennin kävelylenkin haaveena oli Välimeri, ja Jalmarin toive oli löytää Via de Tribunali. Lähdimme ensiksi kohti rantaa ja hostellin kartalta bongaamaamme linnaa. Meri oli värjäytynyt kauniin vaaleanpunaisiin ja oransseihin sävyihin, emmekä olleet ainoita rantakadulle tulleita auringonlaskun ihailijoita. Näimme rantakivillä ihmisiä istuskelemassa ja halusimme myös mennä kiville ihastelemaan rauhassa merta. Kiville päästäkseen oli ensin ylitettävä muuri, jonka yli Jalmari ja Janne ketterästi kömpivät ja jättivät Jennin toiselle puolelle ihmettelemään. Onneksi apuun riensivät paikalliset nuoret jotka tekivät käsillään Jennille ponnistus laudan jonka avulla hän pääsi katselemaan Välimerta lähietäisyydeltä. Näimme myös kissan, jonka kodin yli kiipesimme!
Auringon painuttua mailleen lähdimme kävelemään kohti Via de Tribunalia. Matkaa oli Mapsin mukaan reilut neljäkymmentä minuuttia, mutta askelia oli päivän aikana kertynyt vasta noin 10000, joten lähdimme jalat vetreinä matkaan. Vanha kaupunginosa oli eloisa ja ahdas. Ihmisiä oli liikkeellä paljon, vaikka osa kojuista ja kaupoista olikin kiinni uudenvuodenpäivänä johdosta. Kävelimme ympäriinsä ihastellen ja haistellen paikallista tunnelmaa. Poikkesimme pienille valaisemattomille kujille, väistelimme vauhdikkaasti ajavia skoottereita ja kuuntelimme katusoittajan rytmejä. Eräältä kadunkulmalta löytyi Gelateria josta ostimme jäätelöä ja sorberttia. Eräällä pienellä kujalla lapset ampuivat pihalta kadulle ilotulitteita jotka säikäyttivät meidät pahoin. Aikamme käveltyämme lähdimme takaisin kohti hostellia jossa meitä odotti hyvin levännyt Markka. Illalla pääsimme vihdoin kunnon lämpimiin suihkuihin ja uni maittoi kaikille pitkän päivän jälkeen. Muistimme jopa tehdä sisaruspiirin illan päätteeksi!
31.12 – Pantheon, Colosseum, Forum Romanum, Palatine Hills ja kauppaseikkailua uutena vuotena
Aamulla heräsimme edellisen päivän tapaan seitsemän maissa. Colosseum-kierroksemme alkoi 10:20, sitä ennen suunnittelimme käyvämme Pantheonilla jonka bongasimme edellisen päivän ruokakierroksella. Pikaisen aamupalan jälkeen lähdimme bussilla kohti metroasemaa. Janne ja Jalmari ostivat aamuespressot jo kantapaikaksi muodostuneesta pienestä kioskista metroaseman viereltä. Hyppäsimme metrosta ulos Colosseumin asemalla ja otimme siitä vielä bussin lähemmäksi Pantheonia.
Pantheon oli sisältä vaikuttava. Wikipedian mukaan rakennuksessa on maailman suurin tukematon kupoli. Kupolin katossa oli reikä joten kirkkoa ei voinut ihan kutsua katoLLiseksi kirkoksi vaikka se katolilainen olikin. Opas oli edellisenä päivänä kertonut meille että Pantheonin lattiassa on pieniä viemärireikiä joita pitkin sadevesi valuu pois kirkon lattialta. Varmuuden vuoksi rakennuksesta löytyi myös isompi viemäriaukko, jota ei ollut oppaan mukaan tarvinnut kirkon rakentamisen jälkeen koskaan käyttää – niin toimivaksi viemärisysteemi oli tehty!
Pantheonin jälkeen lähdimme etsimään lähistöllä olevaa Fontana di Treviä. Se oli massiivinen! Kävelimme pieniä kujia ja yhtäkkiä silmiemme edessä oli koko pienen aukion täyttävä, talon kokoinen valkoinen suihkulähde. Vesi kimmelsi auringonvalossa ja patsaiden yksityiskohdat erottuivat todella tarkasti. Jannen wikipediasivun mukaan suihkulähteestä oli alunperin tarkoitus tehdä vain hieman koristeellisempi vesipiste, lopulta sen rakentamiseen kuluikin 30 vuotta. Näin siis voi käydä kun suuruudenhullut suunnitelmat lähtevät vähän lapasesta!
Suihkulähteen luona törmäsimme toisiin partiolaisiin. Veikkailimme huivien perusteella heidän olevan Ruotsista. Kävimme juttelemassa porukan johtajille, ja he olivatkin Ranskasta 😀 Suihkulähteeseen sai heittää kolikoita, joten toteutimme pienen kuka heittää kolikkoa hienoimmin-kilpailun instastooreihin. Äänestyksen voitti lopulta Markka, onnea!
Colosseumin edessä olimme jälleen reippaasti 45 minuuttia etuajassa odottelemassa sisäänpääsyä. Auringossa lämmitellessä keskustelimme ennakkoluuloista ja söimme keksejä. Tiquetsin kautta ostetuilla lipuilla pääsimme ”group entrance”- jonoon, jossa jonottaessamme kuuntelimme lipunmyyjätahon ääniopasta Colosseumista.
Colosseum oli valtavan suuri. Muutkin turistit olivat (yllätys XD) paikalla mutta areenalle mahtui aikanaan 40 000-70 000 ihmistä kerrallaan ja nykyään kävijämäärä kerralla oli joidenkin tietojen mukaan rajattu 3000 kerralla, joten hyvin mahduimme mekin sinne kiertämään. Colosseumilla käytiin aikanaan gladiaattoritaisteluita ja katsomon paikat oli jaettu eri yhteiskuntaluokille. Yläluokat saattoivat saada alhaalta jopa nimikoidut paikat itselleen, ja mitä alemmaksi yhteiskuntaluokassa kuului, sitä korkeammalle epämukaville paikoille täytyi kivuta katselemaan aikansa raakoja viihdeohjelma, joilla verenvuodolta ja kuolemilta ei vältytty.
Colosseumkierroksemme jälkeen kokoonnuimme oppaamme osoittamaan paikkaan riemukaaren viereen, josta lähdimme muun turistijoukon kanssa kuljemaan kohti Palatine kukkuloiden ja Forum romanumin alueen sisäänkäyntiä. Vierailu näissä kahdessa kohteessa onnistui kätevästi samalla lipulla. Sisään päästyämme oppaamme kertoi lyhyesti alueesta kartataulun avulla. Otimme kuvan tästä taulusta ja lähdimme järjestelmällisesti kiertämään aluetta aloitten kukkuloilla sijaitsevien raunioiden syynäämisellä läpi. Kierreltyämme noin tunnin palatine kukkoloilla huomasimme nälän yllättäneen meidät ja päätimme jakautua kahteen ryhmään, joista toinen meni suoraan uloskäynnille kulkien forum romanumin läpi ja toinen kävin ripeämmällä tahdilla loput palatine kukkuloiden nähtävyydet läpi ja tämän jälkeen pikaisesti tutustui myös Forum Romanumin antiikkisiin ihmeisiin. Forum Romanum on siis yli 2000 vuotta vanha kauppapaikka ja poliittisen keskustelun alue, kun taas palatine kukkulat ovat arkeologisesti merkittävin rakennusten muodostama asuinalue.
Kierroksen jälkeen kello olikin jo kaksi ja suuntasimme kulkumme läheiseen ravintolaan syödäksemme kolmen ruokalajin aterian tutustuen samalla italialaiseen illalliskulttuuriin. Aterian ajankohta erosi kuitenkin merkittävästi tyypillisestä italialaisesta aterionnista, sillä normaalisi italialiset alottavat pidemmän kaavan ruokailunsa vasta klo 21. Alkupalaksi söimme bruchettalajitelman, jossa pääsimme tutustumaan kuuteen erilaiseen bruchettaan kalatäytteistä tartarpihviin. Pääruuaksi söimme pasta carbonarat, joiden lihan olimme edellisenä päivänä kuulleet tulevat sian poskesta. Jälkiruuaksi meidän oli tarkoitus syödä tiramisua, mutta koska se oli tästä ravintolasta loppu, päätimme suunnata toiseen jälkiruokaa tarjoavaan paikkaan. Tässä paikassa jälkiruoka valikoima oli hyvän kokoinen joten otimme tiramisun lisäksi myös jaettavaksi kahta erilaista gelatoa sekä pari leivonnaista. Aterian aikana pääsimme myös ajan kanssa keskustelemaan ulkomaanprojektimme kulusta sekä odotuksistamme projektin suhteen. Tämä keskustelu oli valaiseva.
Pitkän ruokailun jälkeen, päätimme yhteistuumin lähteä katsomaan vielä pimeneviä Rooman katuja ja mahdollisia uuden vuoden esityksiä. Kohtasimme matkallamme esimerkiksi tulitanssijan, joka pettymykseksemme ei niellyt tulta vaikka muita hienoja temppuja tekikin.
Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Vittorio Emmanuelin muistomerkki, jonka ohi olimme kulkeneet busseilla päivän mittaan useamman kerran. Muistomerkki oli jättimäinen, ja ei ihmetyttänytkään että sen jalustaan on perustettu museo. Vähän niinkuin Aku Ankassa Julle Ankanpään patsaissa joissain tarinoissa. Muutaman huipulta otetun kuvan jälkeen jatkoimme matkaa kohti Tiber-joen lumoavaa rantaa. Rantaa pitkin kävellessämme näimme useita valoja heijastettuina talojen seiniin ja taivaalle. Joenrantakävelyn jälkeen kuljimme Cirko massimoa kohti, jossa Italian uuden vuosikymmenen vastaanottaminen tapahtui. Olimme suomalaiseen tapaan vain 5 tuntia etuajassa, joten emme jääneet odottamaan vuosikymmenen vaihtumista. Massimon jälkeen, muistimme että ruokakaappimme ammottavat tyhjyyttään ja vessassa roikkuu enää hylsy telineessä. Päätimme siirtyä kohti kauppaa.
Ensimmäinen kauppa ei ollutkaan auki, vaikka Maps toisin väittikin, pettymys. Tässä kohtaa päätimme jakautua kahteen vartioon. Jannen ja Jalmarin lähtiessä etsimään avointa kauppaa Jennin ja markan suunnatessa kohti majapaikkaa. Janne ja Jalmari löysivät viimein kaupan vielä 15 min ennen sulkemisaikaa, mutta vartija ei päästänyt meitä enää jonojen vuoksi sisään. Yritimme onkia häneltä tietoa muista avoinna olevista kaupoista tuloksetta. Yritimme vielä toista lähellä olevaa kauppaa, mutta sekin oli suljettu. Hyppäsimme bussiin, joka olisi johdattanut meidät seuraavaan kauppaan, mutta uuden vuoden liikennejärjestelyiden vuoksi sen reitti olikin kartan reitistä eroava. Jäätyämme pois löytääksemme vaihtoehtoisen kaupan, aloimme jo kohdata epätoivon hetkiä miettiessämme ratkaisua. Tässä kohtaa kello oli jo paljon, joten jouduimme lähtemään kohti metroa ehtiäksemme viimeiseen majapaikkaan vievään bussiin. Kiirehtiessämme metroon, näimme viimein pienen kioskipuodin, josta saimme kiireellisimmät tarpeemme täytettyä! Myös kaupan myyjä oli erinomainen! Hänen tarjotessaan muovipussia, vedimme esiin kangaskassimme saaden hänetkin hymyilemään teosta muovittoman maailman eteen.
Kauppaseikkailun jälkeen, pääsimme viimein metroon ja elättelemään toiveita paikallispizzeriamme aukiolosta. Alueen kaikki kolme pizzeriaa kuitenkin tuottivat pettymyksen ja olivat kiinni. Jouduimme siis itse ruokkimaan itsemme kaapeista löytyvillä aineksilla. Sieltä onneksi löytyikin tarveaineet herkulliseen tonnikalapastaan, jonka myötä Jennikin kohtasi epäluulonsa tonnikalaa kohtaan. Siivottuamme illan sotkut, päätimme yhdessä noudattaa Suomen kelloa käyden nukkumaan jo klo 23 kotimaan uuden vuoden mukaan. Tässä hetkessä myös leirimme aikuinen tuki kasvoi! Nyt meillä oli Suomen matkaäiti-Kiran lisäksi kaksi muutakin aikuista, Jennin ja Markan jättäessä ohjelman kohderyhmänä toimimisen taakseen siirtyessään vaeltajista aikuisiksi. Mikä siirtymä!
30.12 Maanantai – Antiikkisiä teitä, lukemattoman arvokasta taidettä sekä roomalaista katuruokaa
Aamumme alkoi hieman myöhemmin kuin edellisenä päivänä eli klo 7.30. Söimme rauhassa aamupalan ja aloitimme matkamme kohti Via appica anticaa, joka on yksi merkittävimmistä antiikinajan nähtävyyksistä Roomassa. Matkalla kohteeseen keskustelimme kiihkeästi lippukuntamme henkilöstöhallinnosta ja strategisista suuntaviivoista. Saavuimme suomalaisille tyypilliseen tapaan katakombien sisäänkäynti paikalle noin 40 min ennen kierrokselle alkua, joten ehdimme hyvin pällistellä Antiikin aikaisen tien ympäristöä katakombien läheltä. Kun kierroksemme alku koitti pääsimme iloksemme huomaamaan, että yli 20 kilometriä pitkät tunnelistot teki meihin vielä suuremman vaikutuksen kuin keväisen oloinen ulkoympäristö vihertävine nurmineen. Erikoismaininta annettakoon mainiolle ja hyvällä asenteella varustetulle oppaallemme, joka kertoi meille myös vitsejä partiolaisista ja tunneleihin eksymisestä.
Katakombikierros päättyi nopeammin kuin odotimme, joten päätimme ostaa turistikaupasta kartan ja lähteä kävelemään antiikin ajan tietä pois päin Roomasta eli kohti Jyväskylää. Tiedämmehän kaikkien teiden vievän Roomaan ja Jyväskylään, joten pois päin Roomasta kulkemalla pääsee varmasti Olariin. (Jalmarin logiikka?¿)* Kuljimme tietä noin kolmen kilometrin matkan ihastellen maisemia. Mitä kauemmaksi kuljimme Roomasta, sitä kuvauksellisemmaksi antiikkinen miljöö muuttui. Tapasimme myös perheen,jota pyysimme ottamaan meistä yhteiskuvan. Perheen isä, jonka ammatti oli taiteellinen johtaja otti meistä mielellään hienoja kuvia.
Roomalaisten legioonien jalanjäljissä suoritetun ”päivävaelluksen” lopuksi huomasimme verensokerimme laskeneen ja kellon siirtyneen lounasaikaan. Tällöin auringon lähestyessä vuodenajan mukaista lakipistettään teimme päätöksen pikaisesta ruokailusta Vatikaanin läheisyydessä sijaitsevassa kansainvälisessä kanaravintolassa. Roomalaisen kristillisen perinteseen liittyvän kahden leivät ja viiden kalan tarinan mukaisesti tilasimmekin yhteisen kanaämpärin.
Lounaan jälkeen lähdimme kohti Vatikaanimuseoita. Ennen perillepääsyä virallisen näköinen mies pysäytti meidät ja kertoi Vatikaanin olevan valtava jono. Hän yritti kaupata meille tällä verukkeella jotakin extrakalliita lippuja sisään. Lähdimme kävelemään kohti Vatikaania ja yritimme torjua hänen yrityksensä, mutta meni hetki ennenkuin lopulta tylysti kieltäydyttyämme ja eri suuntaan lähdettyämme saimme hänet karistettua kannoiltamme.
Vatikaanin museolla oli valtavat jonot. Jonon päätä etsiessämme useat oppaat yrittivät agressiivisesti puhuen kertoa meille että emme ennätä sisään – ”2 hour line! You will get in tomorrow morning at 8 am! Camoon, skip the line, come!”. Kieltäydyimme tiukasti kaikista tarjouksista. Jonon päähän vihdoin päästessämme laadimme toimintasuunnitelman. Kello oli kaksi, ja museon sisäänpääsy menisi neljältä kiinni. Päätimme jonottaa ensin hetken aikaa jotta näkisimme millä vauhdilla jono etenisi. Jono eteni sykäyksittäin melko ok-tahdilla, joten jäimme jonottamaan hyvissä tunnelmissa mentaliteetilla ”jos päästään sisään, niin päästään sisään, jos ei päästä sisään niin ei päästä sisään”. Jonotusaika sujui hyvin, päivittelimme instagramis, teimme päivän kuulumiskierroksen ja juttelimme asioista maan ja taivaan välillä. (Tässä kohti Jennin vessahätä alkoi.)
Puoli neljän maissa jono alkoi liikkumaan vauhdikkaammin eteenpäin ja kerettiin jo ajatella että museon sisäänpääsy oli suljettu ja meitä ohjataan pois jonosta. Suureksi iloksemme jono eteni kuitenkin sisälle, jossa turvatarkastuksen kautta pääsimme lippujonoon ja saimme liput ostettua 15:57!
Vatikaanissa tartuimme toisiamme repuista kiinni ja lähdimme siilijonona taapertamaan vikkelästi kohti Sikstuksen kappelia. Luonnollisesti kappeliin ei ollut kiertotietä, vaan vaelsimme jokaisen täpötäyteen ahdetun näyttelyhuoneen läpi peräkanaa ihastellen samalla pikavauhtia patsaita, seinämaalauksia, lattioita ja tauluja. Janne ja Markka napsivat kuvia miltei joka huoneesta. Mielenkiintoisimpia näyttelyitä ennen Sikstuksen kappelia olivat mielestämme valtavat seinä- ja kattotaideteokset sekä yllättäen modernin taiteen teokset. Kauaa emme kylläkään mitään ihailleet, seinillä luki että museosta pitäisi poistua viiteen mennessä, ja meidän ja Sikstuksen kappelin maalauksen välillä olevien näyttelyiden määrä tuntui välillä vain kasvavan. Lähes tunnin tallustamisen jälkeen saavuimme viimein Sikstuksen kappeliin. Reunoilta vapautui kuin taivaan lahjana penkkirivi, jonne kaikki mahduimme istumaan ja ihmettelemään upeita maalauksia. Bongailimme katosta kuuluisan Aatamin luominen nimisen freskon (se meemi*) ja arvuuttelimme mikä kuva kertoi mistäkin Raamatun kertomuksesta. Kappelin maalaukset olivat vaikuttavia, ja jos alkuhikisen kiirekierroksen jälkeen museosta ei ollut vaikuttunut, niin täällä loksahtivat kaikkien leuat auki. Tarpeeksi ihailtuamme lähdimme etsimään uloskäyntiä jälleen vauhti päällä, nopeammin, (elä nopeammin*) ennättääksemme jo pian alkavalle ruokakierrokselle.
Illan viimeisenä ohjelmana osallistuimme GetYourGuiden kautta ostetulle ”Katuruokaa paikallisen oppaan kanssa” -ruokakierrokselle, joka myös tuki historiateemaamme, sillä oppaamme kertoi meille myös taustaa historiallisista kohteista. Tapasimme oppaan ja muut kierrokselle osallistuvat Campo De Fiorin aukion laidalla. Kyseisellä aukiolla on tori joka päivä 8-15, josta voi ostaa ruokatarpeita ja muuta mukavaa. Tästä kävelimme ensimmäisenä maistamaan Roomalaista margharitapizzaa sekä ”punaista pizzaa” joiden kanssa maistoimme paikallisen panimon omaa olutta. Pizzan jälkeen menimme maistamaan perinteistä alkupalaa nimeltä suppli. Se on pieni riisitäytteinen pallo, jolla on mozzarellasydän. Se leivitetään jonka jälkeen se uppopaistetaan.
Uppopaistetun Supplin jälkeen menimme Juutalaisten ghettoon, jossa meille esiteltiin ensin alueen historiaa. Historian jälkeen maistoimme juutalaisten lahjaa Italialaiselle katuruokakulttuurille – uppopaistettua artisokkaa. Uppopaistettuna artisokan maku oli mielenkiintoinen, ja opas kertoi artisokassa olevan korkean rautapitoisuuden jättävän veden kanssa nautittuna rautaisen maun.
Juutalaisesta ghetosta suuntasimme toisen tutun italialaisen ruoan – pastan – pariin. Pastaa odotellessa maistoimme myös pippurisalamia sekä lähellä tuotettua punaviiniä. Pastaksi tarjoiltiin possunposkesta tehtyä tomaattista pastaa sekä tortellineja.
Pastan jälkeen pääsimme jälkiruoan pariin. Saimme viimein maistettua aitoa gelatoa. Sovimme yhdessä maistavamme neljää eri makua, jotka olivat perinteinen suklaa, pistaasi, karamelli sekä persimonsorbetti. Kaikki olivat hyviä. Hämmennystä aiheutti Markkan toteamus ”Tää on kyl parempaa kuin pistaasijäätelö” hänen pidellessään pistaasijäätelöpurkkia. Gelaton jälkeen kiitimme mahtavaa opastamme Francescaa ja lähdimme suuntaamaan kohti majapaikkaa. Ennenkuin pystyimme hyppäämään julkisen liikenteen armoille, päätimme seurata McDonald’sin opaskylttejä etsien varmaa vessaa rakkojemme helpottajaksi. Viimein löysimme piilotetut kultaiset kaaret, ja jo Vatikaanin jonossa esiin tulleet tarpeet saatiin täytettyä. (Tässä kohti Jennikin pääsi vessaan)
Nyt päivitetään enää huomisen aikataulu ja kääriydytään pehmeisiin makuupusseihin ja katsomaan mitä ensi yön unet meille tarjoavat!
Tänään päädyimme kirjoittamaan blogitekstimme yhteisvoimin bussimatkalla, sillä huomasimme keskustasta majoituspaikkaan lähtiessämme kellon olevan niin paljon, että haluamme käydä nukumaan heti perille päästyämme. Kokonaisuudessaan bussimatkan päätyttyä tätä lausetta kirjotaessamme toteamme päivän olleen mitä mainion ja toteuttaneet myös erinomaisesti ulkomaanprojektimme teemoja: Historia ja Ruoka!
*Jennin kommentti
29.12. Sunnuntai – Vatikaani, brunssi ja linna
Sunnuntaiaamu alkoi meillä ennen auringonnousua kun Jalmarin ja Jannen puhelimista pärähti herätys tasan 6.15. Kirkas kattolamppu läimäistiin päälle ja sänkyjen (ja Jennin) narinan saattelemina aloitimme aamutoimet. Päivän suunnitelmana oli käydä aamulla Vatikaanissa, yhden maissa etukäteen varatulla brunssilla ja iltapäivällä vielä Castel Sant’Angelossa.
Aamu valkeni hiljalleen, kävelimme lähimpään supermarketiin ostamaan aamupalaa matkalla. Bussilla metrolle, metrolla bussille ja bussilla pääsimme ennen puolta yhdeksää Vatikaanin alueelle. Olimme matkablogeista lukeneet, että Vatikaaniin kannattaa suunnata jo aamulla, sillä jo kymmenen jälkeen jonot saattavat olla pitkiä. Aikainen saapumisajankohta olikin oikein sopiva, paikalla oli jo paljon ihmisiä, mutta pääsimme lähes jonottamatta sisään Vatikaanin ja Pietarinkirkon alueelle turvatarkastuksen läpi. Ihastuneet hihkaisut kaikuivat kävellessämme lähemmäs Pietarinkirkkoa auringon valaistessa upeasti valtavan aukion ja kirkon.
Pietarinkirkko oli sisältä valtava – yksi maailman suurimpia kirkkoja. Kirkon eri osissa oli meneillään pieniä jumalanpalveluksia. Kirkon reunoilla oli katolilaisille tyypillisiä rippituoleja, joissa seurakuntalaiset saavat tunnustaa syntinsä papille. Jalmari etsi kuumeisesti Michelangelon tekemää Pietà-patsasta, joka löytyi kirkon aivan etuosasta. Tarpeeksi korkeita kattoja, maalauksia ja valtavan taidokkaita patsaita ihailtuamme jatkoimme matkaa Pietarinkirkon kupolin jonoon. Jonotusaika ennen kymmentä oli kohtuulliset puolisen tuntia. Kävelimme yli viisisataa porrasta ylös. Ensin oli loivia portaita, sen jälkeen tiukkaa kierreporrasta, tasanteen jälkeen suoria portaita ja lopulta portaat kulkivat kupolia pitkin siten, että seinät olivat kaarevia ja kapenivat. Viimeinen ponnistus kupolin huipulle oli todella kapeaa kierreporrasta ilman kaidetta, apuna köysi. Maisemat kupolin huipulta olivat huikeat. Sää oli kirkas ja kaupunki jatkui silmänkantamattomiin. Valokuvien oton ja yleisen pällistelyn jälkeen suuntasimme alas.
Kellon lähestyessä yhtätoista lähdimme taapertamaan kohti Vatikaanin museota. Jonot olivat kuitenkin ilmaisen sisäänpääsyn johdosta pitkät, joten päätimme yrittää museoon menoa huomenna. Päädyimme kävelemään vain ympäriinsä. Kahdeltatoista katselimme hetken aikaa Paavin esiintymistä, mutta emme nähneet häntä missään joten lähdimme siitä aika äkkiä kohti brunssipaikkaa.
Brunssi järjestettiin Mò Mò Republic-nimisessä ravintolassa. Miljöö oli todella hienostunut. Ravintola oli kuin pieni kartano, jonka pihalla oli valtavia jouluvalokoristeita, mm. flyygeli, joulukuusen muotoinen portti, jouluisia aaseja ja kameleita. Ruokaa oli paljon, erilaisia juustoja, lihoja, mereneläviä, leipää, pitsaa, erilaisia lämpimiä ruokia, pastaa, jälkiruokia aina kakuista suklaasuihkulähteisiin jne. Söimme vatsamme täyteen kaikkia mahdollisia ruokia. Jenni maistoi elämänsä ensimmäistä kertaa jopa rapua! Brunssin parhaita ruokia olivat mielestämme suklaaseen dipatut mansikat, appelsiinimehu, suklaakakku ja erilaiset juustot.
Päivä tuntui jo tässä kohdin pitkältä, ja arvoimme hetken palaisiko osa jo majoitukseen päiväunille. Jatkoimme kuitenkin yhdessä matkaa Castel Sant’Angeloon, joka sijaitsi lähellä Vatikaania jossa aamulla jo kävimme. Markka hyödynsi bussimatkat linnalle nukkuen, muut katselimme maisemia. Linnalla jouduimme jonottamaan, mutta se meni nopeasti päivän parhaita hetkiä kerraten. Lipputiskillä saimme iloisen yllätyksen, kun alle 25-vuotiaat EU-kansalaiset pääsivät linnaan 2 eurolla (normaalihinta oli 15 euroa). Kiitos EU! Linnassa oli paljon museohuoneita ja ylhäällä näköalatasanne. Pääsimme ylös juuri auringon laskettua ihailemaan Tiber-jokea ja Pietarinkirkkoa sekä muuta eteemme avautuvaa kaupunkimaisemaa. Pysähtelimme eri huoneissa katselemassa ja lukemassa esittelytekstejä. Ulos päästessä Jalppi ja Jenni suuntasivat ulos porteista, mutta Janne ja Markka noudattivat orjallisesti opaskyltin nuolta ulosmenosta päätyen kiertämään hetken turisteilta suljettua aluetta. Jalppi hätyytti heidät tosin hetken jälkeen jo takaisin, koska Jalppi ja Jenni eivät päässeet takaisin alueelle. Kokonaisuudessaan olimme erittäin tyytyväisiä linnavierailuun, hinta-laatu-suhde oli erinomainen!
Linnan jälkeen kello oli jo kuusi ja päivää takana miltei 12 tuntia. Lähdimme kävelemään kohti metroasemaa ja majoitusta kohti. Muutaman metron ja yhden täpötäyden bussin jälkeen olimme jälleen läheisessä supermarketissa kuolemanväsyneinä etsimässä ilta- ja aamupalatarvikkeita. Onneksi teimme selkeän ostoslistan jo metrossa! Huoneeseen päästyämme kävimme vaihtelevanlämpöisissä suihkuissa ja kääriydyimme makuupusseihin lämmittelemään, napostelemaan iltapalaeväitä, tekemään kululaskuja, päivittämään instagramia, kirjoittamaan blogia ja suunnittelemaan huomispäivän aikatauluja. Italialaiset partiolaiset mekastavat viereisessä huoneessa, mutta me aiomme jo pian painaa päät tyynyyn. Huomenna herätys on onneksi vasta seitsemältä!
28.12. – Kohti roomaa
Aamulla siirryimme noin kuuden tunnin yöunilla pikaiselle aamupalalle, jonka nautittuamme lähdimme kävelemään kohti kenttää. Kentällä oli onneksi lyhyet jonot, joten pääsimme ripeästi odottamaan koneen lähtöä. Tällä kertaa kone lähti onneksi ajoissa, ja lopulta olimme Roomassakin etuajassa! Koneessa oli hyvä hetki ottaa hieman lepiä ja kerätä voimia Rooman valloitukseen. Päästyämme Roomaan, arvoimme hetken jatkokulkuneuvon välillä, ja päädyimme ottamaan taksin. Taksin aikana pääsimme tutustumaan lähietäisyydeltä Italialaiseen liikennekulttuuriin Jannen todetessa myöhemmin “Onneksi en aja täällä itse”.
Viimein saavutimme ensimmäisen Italian majapaikkamme – paikallisen Roma60 partiotalon luo. Meidät vastaanotti yksi talon ylläpitäjistä – Andrea – josta tuli päivän mittaan pelastava enkeli. Majoituttuamme lähdimme käymään lounaalla sekä kauppaan ostamaan eväitä loppupäiväksi, jotta jaksaisimme suorittaa palvelutehtävämme. Ennen sinne lähtöä, samaan aikaan talossa majoittuva italialaisseurue pyysi meitä illallistamaan heidän kanssaan.
Aloitimme aterioinnin Italiassa turvallisesti läheisessä pizzeriassa, jossa pienten kommunikaatio-ongelmien vuoksi emme olleet aivan varmoja, mitä meille tulee ja paljonko sitä tulee. Saimme onneksi elehdittyä toiveemme ja eteemme tuotiin herkullista Margharitapizzaa.
Palattuamme takaisin, ehdimme hetken aikaa levähtää kunnes paikallisen seurakunnan pappi tuli hakemaan meidät palvelutehtävän pariin. Hänen kanssaan tutustuimme heidän pieneen seurakuntaansa ja autoimme heitä kirjaston siivoamisessa ja järjestelyssä. Mukana meillä oli myös seurakunnan toiminnassa olevat kaksi pakolaisnuorta, jotka auttoivat meitä tehtävässämme.
Palvelutehtävän päätyttyä, päätimme tehdä extemporee reissun kohti keskustaa. Tämän reissun yhteydessä onnistuimme jo säikäyttää Andrean kertoessamme, että hyppäsimme bussiin ja toivomme löytävämme perille. Majapaikkaan kun suoria yhteyksiä ei ollut, niin viestin vaihdon jälkeen hän lupasi tulla jo hakemaan meidät takaisin “kotiin”, mutta kerroimme onneksi extemporee-reissustamme. Keskustassa jäimme Terminin asemalla ja lähdimme kävelemään Via Nazionalea, jonka kautta kuljimme Colosseumille.
Keskustaseikkailun jälkeen siirryimme takaisin majapaikkaan, jossa menimme aiemmin mainitulle yhteiselle aterialle. Luulimme ensin, että meille tarjotaan pastaa ruokana, mutta kun pastan jälkeen meille tuotiin vielä makkaraa ja perunaa, tajusimme syöneemme vasta alkuruoan. Yritimme syömisen aikana keskustella uusien tuttaviemme kanssa partiosta. Nuorten Italialaisten hieman vajaavainen kielitaito sekä riehakas keskustelu kuitenkin rajoittivat syvällisemmän keskustelun määrää. Tästä huolimatta onnistuimme esittelemään Italialaisille partiolaisille suomalaista partiojärjestelmää sekä itsemme. Ruokailun päätteeksi tarjosimme vielä heille Suomesta tuotua salmiakkia ja fazerin sinistä.
Seuraavaksi katsotaankin enää huomisen reitit valmiiksi ja käydään yöpuulle, niin jaksetaan huomenna kiertää Vatikaania ja käydä tutustumassa ruokakulttuuriin.
27.12.2019 – Matka alkaa
Kirjotamme tätä juttua lentokoneesta matkalla Kööpenhaminnasta Roomaan. Lentomme ovat tähän mennessä menneet oikein hyvin, vaikka ovatkin olleet vähän myöhässä. Ensimmäisenä päivänä saavuimme Lentoasemalle Markan veljen Villen kyydillä ja menimme suoraan viemään yhteistä ruumaan menevää laukkua mukavalle lentokenttävirkailijalle. Samalla maksoimme tämän laukun kuljetuksesta tulevat kustannukset. Vastoin toiveitamme, jouduimme maksamaan jokaista menomatkan lentoa kohden 90€ laukusta. Onneksi meille kerrottiin, että voimme anoa rahoja myöhemmin takaisin lentoyhtiöltä.
Ruumalaukku on ollut meille yksi murheenkryyni. Yritimme alunperin varata sen ennakkoon netistä, mutta kaiken tämän lentosäädön takia jouduimme ostamaan sen vasta kentältä. Netissä varauksen tekeminen olisi vaatinut maksamaan liki 3000€ ylimääräistä lentomuutosten vuoksi. Nyt vain jännitetään löytääkö laukku perille Roomaan vai löytyykö se yksinäisenä pyörimästä Kööpenhaminan kentältä. Toivotaan ainakin kovasti, että laukku löytää perille niin Jannen ei tarvitse nukkua vain takki peittona villasukat jalassa makuupussin puutoksen vuoksi. Onneksi sentään kaikki vaihtovaatteet on käsimatkatavaroissa niin voi kerrospukeutua 😀
Helsinki-Vantaalta lensimme ensin Oslon kentälle jännittäen vaihtoajan hupenemista myöhästymisten vuoksi. Kuitenkin myös jatkolento myöhästyi puolella tunnilla, joka antoi lisäaikaa kentällä oleiluun. Päivän päätteeksi saavuimme Kööpenhaminaan, jossa siirryimme lentokentältä noin kilometrin päähän nauttimaan lentoyhtiön tarjoamasta hotelliyöstä. Raikkaan iltakävelyn aikana saimme myös ihastella Tanskalaista arkkitehtuuria, joka yllätti punatiilineen meidät positiivisesti. Kun taas googlemaps tuotti lievän pettymyksen ohjeistaessa meitä hyppimään saman tien yli useaan kertaan lopuksi meidän päätyen kulkemaan tien viertä. Jannen mukaan talot toivat mieleen Harry Potter elokuvien talot, joissa Harry asui sukulaistensa luona. Me muutkin yhdyimme tähän ajatukseen. Hotellilla meille selvisi lievän aspasekoilun jälkeen, että lentoyhtiö tarjoaa meille myös kokonaisen illallisen yllätysruokalaijeineen. Tuhdin illallisen jälkeen pääsimme viimein hotellin pehmeisiin lakanoihin nukkumaan.
Jo ennen matkalle lähtöä meitä mietitytti lentomatkailun suuret ilmastovaikutukset. Tulimme siihen tulokseen, että käytännön syistä johtuen halusimme kuitenkin matkustaa lentäen. Koska mielestämme on oikein, että saastuttaja maksaa myös saasteidensa mukaisesti, halusimme hyödyntää ilmastoapu.fi -verkkokaupan kompensointimahdollisuutta ja toimia tämän periaatteen mukaisesti. Yhteensä edestakaisiten lentojen kompensointi neljältä hengeltä maksoi noin 130€.
14.12.2019 – Lähtö on lähellä
Lähtöön on enää alle 2 viikkoa, ja ennakkovalmistelut alkaa olemaan paketissa. Eilen kokoustettiin ohjelman tiimoilta, ja saatiin sovitettua eri nähtävyydet ja aktiviteetit aikatauluun. Ohjelmaan saatiin sovitettua ainakin isoimmat nähtävyydet ja jopa makumatka paikallisen oppaan kanssa eri nähtävyyksien lävitse. Budjetti alkaa olla kohdillaan kulujen ja tulojen osalta ja nyt alkaa loppurutistuksen alku. Viikon päästä pakkaillaan yhdessä ja sitten väliin puskeekin jo joulunpyhät. Ja sitten lähtö onkin jo käsillä.
Projektin aikana on opittu yhtä ja toista partiomatkaan liittyen. Esimerkkinä mainittakoon vaikka se, että Italialaiset partiotoimistot eivät vastaa kesän aikana sähköposteihin. Myös vastuut on jaettu, ja jokainen on hoitanut oman tonttinsa. mä vastaan kansainvälisistä yhteyksistä, Markka ohjelmasta , Jalppi taloudesta ja Jenni matkoista ja majoituksesta. Muutama pieni kriisikin on koettu, kun ensin lentoyhtiö siirsi paluulennon myöhemmäksi, jonka jälkeen perui meidän menolennon ja jätti paluulennon voimaan. Onneksi asia saatiin asiakaspalvelun kanssa selvitettyä, ja päästään tekemään ulkomaanprojektia yhteensä kolmen maan kautta, kun lennot kulkee Oslon lävitse ja yksi yö vietetään Kööpenhaminassa.
Kohta lennetään, mutta ota ennen sitä seurantaan meidän Instagram @Friulisiilit !
– Janne