OMSin Ilmastokaneiksi itsensä brändännyt hiilineutraaliusryhmä järjesti lauantaina 19.3. johtajistolle Ilmastopäivän kololla. Aloitimme päivän rennosti aamukahvein ja nauttien vegaanista kasvispiirakkaa pinaatilla, tomaatilla ja kesäkurpitsalla sekä yrteillä höystettynä. Muutenkin päivän ruokailut olivat ilmastohengessä vegaanisia, sillä maapallomme ei valitettavasti kestä näin yltäkylläistä elämäntyyliä, jota nykyään vietämme vaan meidän on vietävä ruokailutottumuksiamme ekologisempaan ja kasvispainotteiseimpaan suuntaan, jonka vuoksi halusimme hälventää vegaaniruuan stigmaa ja todistaa, että vegaaninen ruoka on todella maistuvaa ja ravitsevaa, kunhan sille vain antaa mahdollisuuden. Kävimme myös aiheeseen liittyen hyviä keskusteluja kasvisruokailusta (kaikkine “alamuotoineen” lakto-ovovegetarismi, pesco-lakto-ovo jne) ihan lähtien siitä, mitkä tuotteet ovat hyviksi todettuja, kuinka valmistaa edullista kasvisruokaa ja mitä ongelmia on tehotuotannossa ja millaisia muutoksia ihmisten ruokailuun ja kulutustottumuksiin on tullut viimeisten vuosikymmenien aikana.
Aamukahvien (tai teen) jälkeen aloitimme työpajalla, jonka Riitta ja Lemppa meille vetivät. Sama työpaja on pidetty johtajatulillakin aikaisemmin ja se oli todella mielenkiintoinen! Osallistujille jaettiin roolit ja niiden kautta aloimme rakentaa yhdessä kaupunkia, jossa otetaan huomioon eri henkilöiden roolit (asukasyhdistysaktiivi, kaupunginjohtaja, ruokahuoltovastaava, koulutusvastaava, rakennuspäällikkö jne sekä Toivo Tulevaisuudesta). Pajaan osallistuneet saivat heitellä omia ehdotuksiaan ja kommentoida toisten ehdotuksia, joista välillä toimittaja-roolissa ollut teki nostoja “lehteen” ja haastatteli eri toimijoita. Myös Toivo Tulevaisuudesta sai kommentoida sitä, miltä hänestä nämä nyt tehdyt päätökset tuntuvat 30-50 vuoden päästä.
Kuvissa näkyy, kun kaupunkia aletaan yhdessä rakennella, muutama rakennus sinne onkin jo noussut.
Meidän Onnelaamme muodostui radan aseman lähelle asutuskeskus, jossa asuttiin tiiviisti ja yhteisöllisesti vauvasta vaariin. Kaupunki panosti yhteisöllisiin ratkaisuihin, kuten korttelisaunoihin, yhteiskäyttöautoihin ja -polkupyöriin sekä yhteiseen siirtolapuutarha-projektiin, jossa viljeltiin ruokaa kaupungille ja kasvatettiin pienimuotisesti eläimiä entistajan henkeen, että liha on vain höysteenä ja pieni osa ruokaa eikä ruokailu perustu siihen, että lautasella pötköttää 500 gramman pihvi, jonka kylkeen laitetaan kaksi heinää ristiin kasviksikseksi ja salaatiksi. Vanha terveysasema oli valjastettu uuden ruuan tuotantoon bioviljelmin, jossa kasvatettiin “biomassaa”, josta saadaan ruokaa asukkaille. Uusi terveysasema oli osana palvelukeskittymää, jossa oli myös alueen koulut ja muut kasvatuspalvelut ja vanhustenhuoltopalvelut. Tämä uusi kompleksi sijaitsi lähellä ruokatuotantokeskittymää, jotta ihmisillä ja erityisesti oppilailla oli mahdollisuus osallistua ruuan tuotantoon.
Energiaa kaupunkimme sai aurinkopaneeleista, tuulivoimasta sekä kaasulaitoksesta, jonka tuotanto perustui biojätteistä saatavaan biokaasuun. Aseman lähistölle perustimme palvelukeskittymän, josta pääsi kulkemaan ekologisesti raideliikenteellä eri suuntiin ja jonka toimiessa kauttakulkupisteenä sinne perustetiin myös kaiken kattava kauppa, kirjasto ja lainaamo, josta pystyi lainaamaan vaikka imurin, porakoneen tai muuta tarpeellista, jotta jokaisen ei tarvitse ostaa omia laitteita sekä kierrätyspiste tavaroiden kiertoon saamiseksi. Omavaraisuutta kaupungille toi oma kaupunkikaivo, josta saisimme vettä vaikka jostain syystä vettä ei saisikaan hanasta normaalisti, samoin ruoka tuli läheltä. Sote-palvelut ja turvallisuustoiminnot jäivät vielä ajanpuutteen vuoksi kehittämättä, mutta totesimme, että kenties soteuudistuksen hengessä voisimme jakaa näitä palveluita naapurikuntiemme kanssa.
Pajan pohjalta pääsimme myös käymään mahtavia keskusteluja siitä, kuinka asioita voi jakaa naapurien kanssa – tarvitseeko jokainen asunto oman sähkösaunan, joka kuluttaa sähköä vai voisiko kaupungeilla olla korttelisaunoja tai vaikka vain taloyhtiön oma sauna, jossa lämpenisi yksi kiuas ja säästäisimme energiaa sekä asumisneliöitä. Tai tarvitsevatko kaikki 30 asuntoa oman imurin vai voisiko tällaisia tavaroita jakaa naapurin kanssa. Keskustelimme myös joukkoliikenteestä ja siitä, kuinka siihen pitäisi kannustaa antamalla ensin porkkanaa ja mahdollisuuksia sen sijaan, että ensin annetaan keppiä ja vasta paljon myöhemmin kehitetään liikennettä toimivaksi. Konkreettinen esimerkki – onko espoolaisen järkevää kiertää Helsingin kautta päästäkseen Vantaalle ja käyttää matkaan 1 tunti ja 40 minuuttia, kun omalla autolla matkaan menee vain n.30 minuuttia. Jos Espoosta menisi suora (bussi)linja vaikka Tikkurilaan esimerkiksi Espoon Keskuksen tai Leppävaaran luota, niin matka-aika nopeutuisi ja vaihdot vähenisivät, jolloin myös olisi kannattavampaa vaihtaa oma auto julkiseen liikenteeseen.
Ylläolevissa kuvissa näkyy valmis kaupunki, jossa pallo markkeeraa kouluja ja vanhustenhuolto yms. Sen oikealla puolella on mm. kaasutuotanto ja ruokatuotannon toimipisteet sekä äärimmäiseä oikealla autrinkopaneelipuisto. Radan ”alapuolella” on asema, jonka läheisyydessä on asutuskeskus palveluineen, osa rakennuksista on korkeampia ja niiden katoilla on kattopuutarhoja, joissa voidaan viljellä vaikka perunaa autonrenkaiden sisäpuolella. Myös viheralue löytyy läheltä asutusta. Kuvien vasemmassa yläkulmassa näkyy peltoaukea, jossa viljellään ruokaa ja jonka vieressä on tuulivoimala.
Paja työskentely oli sen verran hedelmäistä, että venytimme siihen varattua aikaa yliajalle, mutta onneksi meillä oli iltapäivästä tehty sen verran väljä aikataulu, ettei hyvää keskustelua tarvinnut katkaista turhaan vain kellon vuoksi. Pajan jälkeen valmistimme yhdessä ruokaa. Päivän menusta löytyi Inkiväärin ja appelsiinin makuinen porkkanasosekeitto, sekä kookos-kikherne-kukkakaali-curry. Jälkiruuaksi söimme suklaabanaaneja ja kaurajäätelöä. Kolon kaapista löytyi myös kuivahtaneita vaahtokarkkeja, jotka käytimme banaanien koristeluun. Vaahtokarkit eivät osuneet vegaaniruoka-teemaan, koska näissä oli liivatetta, mutta ilmastovaikutuksiltaan turhempaa oli ollut heittää nämä karkit roskiin, sillä kuivina niillä ei ollut muuta käyttöä. Saman poikkeuksen teimme levitteiden kohdalla – olimme hankkineet kololle maidotonta margariinia, mutta koska kaapista löytyi peräti 5 avattua levitettä, oli fiksumpaa käyttää nämä ensin pois ja säästää avaamattomat myöhemmäksi,vaikka rasvat olivatkin osin eläinperäisiä.
Nyt varmaan joku miettii, miksi korostan äskeistä asiaa? Haluan tällä alleviivata sitä, että asiat eivät ole yksiulotteisia vaan valinnoillamme on väliä ja kaikki ei ole mustavalkoista, vaan poikkeuksia voi tehdä ja myös pienillä muutoksilla ja valinnoilla on väliä. Samasta syystä esimerkiksi olemme OMSissa linjanneet yhdessä hallituksen kanssa, että punaista lihaa ei käytetä enää, koska sen ilmastovaikutus on niin suuri ja että kannustamme tapahtumissamme kasvispainotteiseen ruokailuun sekä “ilmastoruokaan”. Tämä tapahtuu niin, että koko lippukunnan tai ikäkausien tapahtumissa syödään enimmäkseen kasvisruokaa (lakto-ovo-vegetaarista eli maitoa ja munia saa olla). Lisäksi on mahdollista saada niin sanottua ilmastotukea retkille, jos niillä tarjotaan “ilmastoruokaa” eli kasvis- tai vegaaniruokaa tai ns. roskakalaa. Vastaavaa ilmastotukea annetaan myös liikkumiseen eli jos vaikka ryhmän retkelle mennäänkin julkisilla tai pikkubussilla sen sijaan, että kaikki menisivät omilla autoillaan, niin tätä tuetaan myös rahallisesti.
Ruokailun lomassa keskustelimme myös siitä, että ruokailussa on otettava huomioon, että kaikki eivät voi syödä 100% vegaanisesti, koska ihmisillä on erilaisia ruokarajoitteita ja nämäkin pitää ottaa huomioon eikä syyllistää ketään tai yrittää väkisin tarjota kaikille samaa ruokaa, koska lopulta KAIKILLE sopiva ruoka on vain vettä kukkalautasella. Vaihtaessaan ruokavaliotaan isosti olisikin hyvä keskustella ravitsemusalan asiantuntijoiden kanssa eikä hypätä suoraan syvään päätyyn, jotta ei tule puutoksia – varsinkin, jos ruokavaliossa on rajoitteita.
Kuvissa kikherne-kukkakaali-kookos-curry ja uunibanaanit suklaalla ja vaahtokarkeilla
Keskustelimme myös siitä, kuinka ei voi sanoa automaattisesti, että kasvisruoka on 100% hyvis ja kaikki muu pahista – on tunnettu fakta, että esimerkiksi monien (niin seka- kuin kasvissyöjien) suosima avokado vie paljon vettä kasvaakseen ja se on ongelmallista alueilla, jossa sitä kasvatetaan ja paikallisilla on pula puhtaasta juomavedestä. Samoin vaikka lööppilehtien suosima salaatinlehti vie vettä yms suhteessa sen antamiin ravintoaineisiin, mutta kuka syö salaatinlehtiä saadakseen kaikki päivän hivenaine- ja ravintoainetarpeet täytettyä… Kohtuus kaikessa lienee hyvä kultainen keskitie ruokailuasioissakin totesimme – ja että etsiessään tietoa kannattaa olla lähdekriittinen, koska jokainen puolustaa omaa agendaansa. Pohdimme myös sitä, kuinka asioihin pitäisi voida vaikuttaa isossa mittakaavassa esim. EU-tasolla, kun laaditaan strategioita asioiden muuttamiseksi ja materiaalien tuottamiseksi. Pohdimme myös omavaraisuus asioita ja sitä, että kasvisruokailuvalinnoissakin voi suosia suomalaista härkäpapua ja siitä tehtyjä jalosteita, kuten härkäpapurouhetta, koska Sitran mukaan keskivertosuomalaisen hiilijalanjäljestä 16% eli ⅙ muodostuu ruuasta, jolloin valinnoillamme on väliä. Pohdimme myös sitä, että vaikka jotakin ruokaryhmiä on tuotava ulkomailta, oli se sitten soija, tee tai kahvi, niin loppujen lopuksi kuljetuksen päästöt ovat aika pieni osa tuotteen hiilijalanjälkeä, sillä rahtivälineet ahdetaan niin täyteen, että päästöjen osuus yhtä tuotetta kohtaan jää pieniksi.
Ruokailun jälkeen pohdimme vielä kompensaatioasioita ja sitä, kuinka ne eivät ole helppoja eivätkä yksiselitteisiä asioita, jotta ei sorruta viherpesuun tai siihen, että yhden hankkeen katsotaan kompensoivan niin monen eri asian päästöt, ettei todellisuudessa kompensoidakaan kaikkia päästöjä. Yhtä mieltä olimme kuitenkin siitä, että asioille täytyy tehdä jotain NYT eikä “sitten kun meidän lapsenlapset päättää, niin ne on viisaampia”, koska sitten on jo myöhäistä. Pohdimme myös, että jokaisen täytyy tehdä omat valintansa ja valita painoarvonsa esim. kompensaatioiden tai sertifikaattien suhteen siten, mikä on itselle tärkeää ja mahdollista, koska yksi ihminen ei voi yksin muuttaa koko maailmaa, mutta yhdessä voimme tehdä asioita. Jos yksin yrittää muuttaa kaikkea, tulee äkkiä vain hirveä ilmastoahdistus ja ihminen lamaantuu. Isot laivat kääntyvät hitaasti ja kuinka moni olisi uskonut, että isot suomalaiset meijeriteollisuuden toimijat tuottavat 2020-luvulla merkittävästi kasvipohjaisia meijerituotteita tai että isot lihatalot valmistavat vegaanisia tai kasvipohjaisia leikkeleitä ja makkaroita.
Loppupäivästä nautimme vielä vegaanista suklaabrownieta ja pohdimme lippukunnalle omaa Ilmasto-merkkiä, jota voisi suorittaa samaan tyyliin, kuin Itämeri-merkkiä tai Panda-merkkiä aiempina vuosina. Keräsimme myös ideoita, millaista koulutusta ja ohjausta osallistujat kaipaisivat Ilmastokaneilta sekä lippukunnalta. Esiin nousi esimerkiksi laajempi koulutus kasvisruuan valmistuksesta, jota onkin palloiteltu jo aiemmin, nyt pitäisi vain päästä sanoista tekoihin.
Vaikka tapahtumassa syötiin paljon, niin hävikkiä ei tullut, sillä reseptit oli laskettu tarkoituksella alaspäin pyöristäen ja osallistujia pyydettiin ottamaan mukaan oma “Kipporware”, johon pakata mahdollista ylijäämäruokaa. Mitään ei siis mennyt roskiin ja se n. paketillinen leipää ja leivonnaisten jämät jäivät kololle seuraavan päivän kevätkokousta varten. “Ota mukaan oma eväsrasia” on oiva vinkki muillekin tapahtumien järjestäjille hävikin minimointia varten, sillä sen vähentäminen on helppo, maistuva ja ennen kaikkea merkityksellinen asia, joka meidän kaikkien on helppo tehdä.
Kikherne-kukkakaali-kookoscurryn ohje löytyy kiinnostuneille tuosta Chocochilin keittokirjasta sivulta 63. Nämä kaksi keittokirjaa hankittiin lippukunnalle helpottamaan uusien kasvisruokien opettelua. Aiemmin mainitun porkkanasosekeiton ohje löytyy Chocochilin blogista.
Kiitos kaikille, jotka osallistuitte Ilmastopäivän järjetämiseen, sekä erityisesti teille, jotka osallistuitte päivään sekä teille, jotka olitte kiinnostuneita, mutta ette päässeet paikalle, olipa syy sitten päällekkäiset menot tai vallitseva tilanne! Oli mahtavaa olla mukana järjestämässä tätä ja huomata lippukuntalaisten kiinnostus asioihin. 🙂 Päivän aikana käytiin niin paljon hyvää keskustelua, että sitä kaikkea ei voi mitenkään kiteyttää tähän, koska artikkelista tuli jo nyt sangen laaja. Tule siis ihmeessä mukaan seuraavan kerran ja pääset niistä osallisikseksi!