“Musta, ruskee, valkonen! Värit Aarnikotkien!”. Näin kaikuu huuto maanantai iltaisin klo 18 Olarinmäen samoojien kololla. Kokous aloitetaan luvulla, joka joudutaan välillä ottamaan muutama kertaa johtuen lasten innokkuudesta.

Joukkueena Aarnikotkat on kekseliäs, positiivinen sekä innokas oppimaan eikä pelkää uusia haasteita. Keskimäärin Aarnikotkat suorittavat vähintään 5 merkkiä ilmansuuntaa kohden. Metsää voisi kutsua Aarnikotkien toiseksi kodiksi kolon ohella.

Aarnikotkat ovat terävimmillään ennen puolta yötä. Vaikka joukkue onkin kooltaan suuri, kaikki tulevat keskenään toimeen. Aarnikotkat odottavat ruokaa kuin kuuta nousevaa ja valtaosan herkuksi on muotoutunut OMS:ien keskuudessa ilmiöksi kasvanut pekoni.

Kololla Aarnikotkat voi tunnistaa seinällä riippuvasta viirinauhasta. Aktiivinen viikkotoiminta ei poissulje muihin tapahtumiin innolla ja suurin joukoin osallistumista. He leikkivät, he nauravat, he oppivat. He ovat Aarnikotkat!

Tekstin ovat suunnitelleet ja kirjoittaneet Aarnikotkat itse kokouksen aktiviteettina johtajien avustuksella.