Seurakuntavaalit saapuvat syksyllä

Lippukuntamme jäsen Kira valittiin seurakuntaneuvostoon edellisissä seurakuntavaaleissa ja hän on nyt toiminut seurakuntaneuvostossa viime vaalikauden. Kysyimme Kiralta muutamia kysymyksiä ja hän vastasi: 

Mitä partioon liittyvää neuvosto on päättänyt/käsitellyt sun kaudella?

– Toimintarahat on joka vuotinen keskustelu, jossa partiolaisten ääntä on pidettävä esillä. Säästöjä on tehty ns. juustohöylä-periaatteella, eli kaikista työmuodoista on leikattu. Partiolaisten osa on kuitenkin vuokrat, joista on saatu pidettyä kiinni puheenvuoroilla ”jos niistä leikataan niin silloin osa lippukunnista kaatuu”.
– Tasaisin väliajoin on noussut myös keskusteluun ”voisiko koloja yhdistää”. Joka on tietty asia jossa partiolaisen on hyvä olla selittämässä miksei näin voi tehdä ihan vaan hallinnollisesta syystä.

 

Mikä olisi voinut mennä toisin jos siellä ei olisi ollut partiolaisten messissä? 

– Edellisten lisäksi esim. viime vuonna jaettu yhteisvastuun ylimääräinen raha oli mennä rukouslaulajien pullaan. Partiolaiset on validi vaihtoehto moneen, jos joku muistaa heidän olemasssa olon.

 

Mitä sellaista partiolaisilla on joka hyödyttää neuvostotyöskentelyä yleisellä tasolla? 

– Ymmärrystä siitä millaisia nuoret on, millaisiin muutoksiin nuoret ovat valmiita ja mitä ei-eläkeläisten päässä alueella liikkuu.

 

Mitä esim.vaeltajaikäinen/aikuinen partiolainen saa/hyötyy neuvostossa toimimisesta? 

– Neuvostossa oppii perustelemaan asiansa ihmisille jotka eivät ymmärrä kontekstia ollenkaan. Samoin toimiminen eri-ikäisten ihmisten kanssa on kehittynyt. Kokouskäytännöt ovat huomattavasti jäykempiä kuin partiossa, joten siihen pitää varautua, mutta siinä voi myös oppia paljon. Samoissa toimikunnissa pyörii ihmiset mm. kunnanvaltuustoista, joten verkostoitumiseen neuvosto on erittäin hyvä.

 

Saako sieltä pahaa kokouspullaa? Onko se meriitti CVseen?

– Kokouspulla on yleensä hyvää, CV-mainintana pitkäjänteinen vaalein valittu luottamustoimi on aina hyvä!

Koulutusjoukkueen kokemuksia Itillä

Olimme Itillä 9-10.3 auttamassa johtajia järjestämään retkeä. Autoimme pääasiassa keittiössä sekä ohjelmassa. Erityisesti mieleemme jäi lämpimien voileipien teko sudenpentujen kanssa. Ohjelmassa annoimme sudenpentujen koota trangiat, minkä jälkeen lapset saivat koota voileipänsä ja paistaa ne pannulla. Sudenpennut pitivät leivistä paljon. Viimeisessä ohjelmassa oli myös hauskaa. Sudenpentujen piti kiertää rasteja, joilla me olimme auttamassa.

Retken hyvät puolet olivat, että saimme olla johtotehtävissä, sekä keittiössä hommissa. Myös rastihommissa oli hauskaa, koska rastin hahmoon eläytyminen oli mukavaa, mutta joskus sudareiden johtaminen oli vähän vaikeaa, yleensä sudenpennut osasivat kuitenkin käyttäytyä.

– Koulutusjoukkue

Lisää retken tunnelmia pääsee seuraamaan lippukunnan flickristä linkin takaa: https://www.flickr.com/photos/olarinmaensamoojat/albums/72157667182492238

 

 

Mamaduudelien retkikertomus

13- vuotiaiden tarpojatyttöjen muistelua kahden viikon takaiselta Kinos -talviretkeltä.

Olimme OMS:in lippukunnan talviretkellä 2.-4.2.2018. Saavuimme Peurantuvalle Vihtiin perjantai-iltana klo 18:00. Opimme pystyttämään puolijoukkueteltat ja hakkaamaan halkoja. Seuraavana päivänä oli minipartiokisat, jossa esimerkiksi teimme A-pukin ja opettelimme ensiaputaitoja. Illalla oli Jänökasino, jossa pelattiin ja mietittiin uhkapelaamisen haittoja. Vaikka oli kylmä, retkellä oli hauskaa!

teksti: Vuokko ja Elli, mamaduudelit

 

Talviretki Kinoksen ilmoittautuminen on alkanut

Ilmoittautuminen talven lippukuntaretkelle on nyt auki, joten syöksy siis suin päin ilmoittautumaan talven viileimpään seikkailuun! Kinokselle lähtevät kaikki seikkailijasta ylöspäin ja luvassa on hauskaa ohjelmaa kaikille ikäkausille. Retki järjestetään tuttuun tapaan Peurantuvalla 2.-4.2. ja siellä nukutaan lämpimissä kamiinateltoissa. Älä siis epäröi, vaan lähde mukaan!
Linkki ilmoittautumiseen: lyli.fi/kinos2018

Esittelyssä seikkalijajoukkue Aarnikotkat

“Musta, ruskee, valkonen! Värit Aarnikotkien!”. Näin kaikuu huuto maanantai iltaisin klo 18 Olarinmäen samoojien kololla. Kokous aloitetaan luvulla, joka joudutaan välillä ottamaan muutama kertaa johtuen lasten innokkuudesta.

Joukkueena Aarnikotkat on kekseliäs, positiivinen sekä innokas oppimaan eikä pelkää uusia haasteita. Keskimäärin Aarnikotkat suorittavat vähintään 5 merkkiä ilmansuuntaa kohden. Metsää voisi kutsua Aarnikotkien toiseksi kodiksi kolon ohella.

Aarnikotkat ovat terävimmillään ennen puolta yötä. Vaikka joukkue onkin kooltaan suuri, kaikki tulevat keskenään toimeen. Aarnikotkat odottavat ruokaa kuin kuuta nousevaa ja valtaosan herkuksi on muotoutunut OMS:ien keskuudessa ilmiöksi kasvanut pekoni.

Kololla Aarnikotkat voi tunnistaa seinällä riippuvasta viirinauhasta. Aktiivinen viikkotoiminta ei poissulje muihin tapahtumiin innolla ja suurin joukoin osallistumista. He leikkivät, he nauravat, he oppivat. He ovat Aarnikotkat!

Tekstin ovat suunnitelleet ja kirjoittaneet Aarnikotkat itse kokouksen aktiviteettina johtajien avustuksella.